Meillä on energinen ja iloinen työyhteisö missä juttu lentää ja asioita tulee eteen joka päivä jokaisella.
Kerromme miten meillä työskennellään, millaisia asiakkaita kohtaamme ja tapauksia mitä eteemme tulee, annamme vinkkejä ja kerromme myös asioita omasta elämästämme, jotta tiedätte miten me elämme – ja mitä teemme / jätämme tekemättä (välillä myös kantapään kautta….), Tervetuloa mukaan!
Emme halua maalailla ruusuisia kuvia ja silotella tekstejä tuntitolkulla, kerromme suoraan mitä päässä liikkuu – ja mitä haluamme teille kertoa, vähän kuin “takahuonejuttuja”, you know?
Meitä on 12 ja olemme kaikki yrittäjiä. Olemme ajautuneet hoitamaan eri syistä ja lähtökohdista. Itse sanon aina että kaikilla hoitajilla on se “entinen elämä”, josta sitten päädytään hoitamaan muita. Annan oman esimerkin. Menin peruskoulusta opiskelemaan graafista alaa, opiskelujen ohessa menin toimeliaana heti iltatöihin. Valmistuttuani jäin vakkaritöihin, hetken päästä vaihdoin silloiseen suomen suurimpaan painotaloon töihin ja opiskelin samalla vielä sivunvalmistajamestariksi. Töitä tuli tehtyä siinä sitten 7 vuotta mistä lähdin sitten mainostoimistoon töihin. Muutamia vuosia taas sitä elämää kunnes päätin että se saa riittää. Työni oli ihanaa, nautin alasta ja sen ympärillä olevista ihmisistä. En pitänyt ainaisesta kiireestä ja stressistä. En pitänyt siitä että niskani olivat ihan aina jumissa ja päätä särki alati joka päivä. Liikuin, olin nuori ja kävin eri hoidoissa -silti se vaivasi minua päivästä päivään. Lähdin opiskelemaan Urheiluhierojaksi ja sille tielle lopulta jäin. Nyt hierojana tullut toimittua 11 vuotta – ja ne jatkuvat säryt jäivät sinne toimistotuolille. Olen onnellinen työssäni, kiirettä on, mutta se on itseaiheutettua. Stressiä on – sitä hyvänlaatuista. Se miksi olen jaksanut jatkaa päivästä toiseen, on se mitä asiakkailtani saan -palaute, kiitos, hymy. Kyllä se pää joskus särkee – muutamia kertoja vuodessa ja kun se tulee olen varma että sen on olyava vähintään aivokasvain -sitten muistan että sehän oli ennen tällaistä aina! Muistan kuinka oksensin moottoritien reunalla kun päähän sattui niin kovasti ja sen kun mistään ei tullut mitään. Nykyisin muistan huoltaa itseäni – etukäteen enkä vasta sitten kun särkee. Uni, liikunta, kehonhuolto, hyvä/ positiivinen mieli ja mukava työ -sillä pääsee jo todella pitkälle.
Kerrotaan muiden matkoja hoitajiksi tässä matkan varrella ja mitä meillä aina tapahtuu, oivalluksia hoitohuoneista ja omia vinkkejämme.
-Liisa, “the mama” of jumissa.fi