Insinööri, joka rupesi humanistiksi – näin irvaili eräs työkaveri lounaspöydässä. Toisaalta lause on omalla tavallaan varsin osuva.


Kymmenisen vuotta sitten olin tilanteessa, jossa minun piti löytää itselleni uusi liikunnallinen harrastus. Olin toipumassa akillesjänteen leikkauksesta, jänne oli katkennut sulkapallokentällä. Piti siis löytää laji, joka ei aiheuta kovia äkillisiä voimia nilkan alueelle. Lisäksi olin kyllästynyt normaalilla kuntosalilla käymiseen, tylsien koneiden pumppaaminen edestakaisin eri lihaksilla ei tuottanut suurempaa iloa. Jumiin niillä kyllä sai itsensä. Muutaman eri mutkan kautta päätin kokeilla kamppailulajeja ja päädyin Koreassa kehitetyn Sin Moo Hapkidon peruskurssille. Olin heti myyty, vihdoinkin laji, joka nostaa kuntoa, lisää liikkuvuutta ja joka tarjoaa aivoille riittäväsi virikkeitä niin että treenin aikana ei ehdi murehtia muusta. Lisäksi kokeneemmat harrastajat ottivat tosi hienosti vastaan ja monesta heistä on kehittynyt matkan varrella erittäin hyviä ystäviä.

Kamppailulajeissa käytetään hyväksi hermopisteitä, nivellukkoja ja muita kehon toimintaan suoraan liittyviä asioita. Lisäksi niitä opiskellessa kiinnitetään paljon huomiota voimantuottoon koko kehoa hyväksi käyttäen. Näitä ihmetellessä ja opiskellessa alkoi huomaamaton matka kohti oman kehon tuntemista. Myöhemmin kun olen ottanut rinnalle toiminnallisella kuntosalilla käymisen, kuntosali, jossa harjoittelu perustuu hyvin pitkälti kehonpainoharjoitteluun, on kiinnostus kehon toimintaa kohtaan vain kasvanut.

Viitisen vuotta sitten juolahti mieleen, että nyt kun ihmisten rikkominen alkaa olla lapasessa niin osaisikohan niitä myös korjata?

 


Tuumasta toimeen, kävin hakemassa kaupasta halvan matkapöydän ja läjän kirjallisuutta. Pestasin perheenjäseniä ja kavereita koekaniineiksi ja aloin kokeilla. Ihan ummikkona en toki ollut liikkeellä, olenhan itse käynyt säännöllisesti hieronnassa jo vuosia ja tiesin että oikein tehtynä hieronta poistaa kipuja ja tuottaa hyvää oloa. Aika pian minulle valkeni, että hieronnan opiskelu pelkästään kirjoista ei ole paras mahdollinen keino ja aloin käydä lyhyemmillä kursseilla opiskelemassa eri tekniikoita. Taitojen karttuessa myös asiakaspalaute parani ja se kannusti opiskelemaan lisään. Yhtenä päivän eräs kaveri totesi, että tämä sinun day spa on ihan kiva, mutta kun täällä ei ole hemmotteluhoitoja ollenkaan. Asiakkaita pitää kuunnella, joten suuntasin kuumakivihieronnan kurssille, hankin kivet ja soitin kaverille, että nyt on hemmotteluhoitoa, alahan tulla.


Jossain vaiheessa oli pakko todeta, että jos hierontaa aikoo tehdä edes puolitosissaan, ainoa järkevä vaihtoehto on hankkia koulutetun hierojan tutkinto. Oppilaitokseksi valikoitu Hierojakoulu Relaxi Helsingissä, pääasiassa sen takia, että heillä oli viikonloppulinja, jonka aikataulut sopivat työssä käyvälle. Välillä meinasi usko loppua anatomiaa tentatessa, mutta toisaalta työharjoittelussa näki oman työnsä tuloksen heti ja se kannusti viemään tutkinnon maaliin. Vaikka harkkatunnit täyttyivät ja tentitkin tuli läpäistyä niin jäljelle jäi päällimmäisenä ajatus siitä, että paljon on vielä opittavaa. Jumissa jengillä vaikuttaa olevan aktiivinen kouluttamisen kulttuuri, joka sopii minulle mainiosti.

Mennään asiakkaan mukaan

Ihmiskehossa minua kiehtoo se, että kaikki vaikuttaa aina kaikkeen ja monesti oire on yhdessä paikassa, mutta sen aiheuttaja jossain muualla. Asiakkaiden kanssa työskennellessä yritänkin miettiä, että ongelma kohta on tuossa mutta mikä sen on aiheuttanut? Lisäksi olen sitä mieltä, että hieronnan tarkoitus on poistaa kipua, ei tuottaa sitä. Mielestäni on ihan turha käyttää sellaista voimaa ja sellaisia tekniikoita, että asiakkaan on epämukava olla ja pahimmassa tapauksessa hänen kehonsa reagoi jännittämällä lihaksia, jolloin hieronnasta ei tule enää yhtään mitään. Toki on tilanteita, joissa kipua ei voida kokonaan välttää mutta silloinkin se tulee pitää olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman alhaisella tasolla.


Olen aina ollut vähän huono istumaan paikallani, toisaalta en myöskään tykkää, jos on liian kiire. Silloin kun haluan rentoutua minut löytää yleensä takapihalta rakentamasta jotain, seuraavana listalla on halkaistuista tukeista tehty puutarhakalusto. Mieleni lepää, kun saan rauhassa näperrellä jotain ja aikataulu on, valmistuu kun valmistuu. Samaa kiireettömyyttä yritän tuoda mukanani hierontapöydälle. Siellä aika valitettavasi on rajallinen, mutta mieluummin hoidan yhden kohdan kunnolla, kuin yritän ehtiä vähän kaikkialle.







”Menen töihin Kalliossa sijaitsevaan hieromapaikkaan” irtonaisena lauseena ilman lisäselityksiä on aiheuttanut viimepäivinä sekä ihmetystä että hilpeyttä tuttavapiirissä. Insinöörin työssäni olen koko ajan mukana luomassa jotain uutta ja yhtä lailla olen innoissani siitä, että saan olla mukana avaamassa ja rakentamassa Jumissa jengin kanssa uutta liikettä.

 


– Jere


 

Jere ottaa vastaan Kallion toimipisteessä Helsingissä iltaisin ja lauantaisin, tervetuloa!