Epävarmuuden vuosi
Vajaa vuosi sitten jäin äitiyslomalle, ehkä jopa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Tietysti jäin hurjan iloisena odottamaan vauvan syntymää, mutta toisaalta oli kurjaa jättää työkaverit koronan aiheuttamaan epävarmaan tilanteeseen. Riittääkö asiakkaita? Joudutaanko hoitoloita sulkemaan? Miten jatkossa tehdään töitä?
Noh, nyt melkein vuosi myöhemmin, olen onneksi palaamassa tuttuun työhön, tuttujen työkavereiden joukkoon, mutta maski naamalla ja muita suosituksia noudattaen. En malta odottaa, että pääsen taas näkemään työkaverit ja asiakkaat!
Äitiyslomalle jäädessäni, olin myös aivan varma, etten malta olla kuin muutaman kuukauden kotosalla, ja sitten alan tekemään sunnuntaisin töitä. Toisin kuitenkin kävi, ja äitiysloma on hurahtanut ihan silmissä! Tietenkin vauva-arkea on lisäksi työllistänyt talon rakennusprojekti, joka on syönyt kaiken “vapaa-ajan”. Sinänsä ei siis mikään ihme, että aika tuntuu juoksevan silmissä, kun vuorokaudessa ei montaa tylsää hetkeä ole ehtinyt olla. Nyt on kuitenkin lomat lomailtu, ja muutto häämöttää nurkan takana.
Töihin palaaminen on mukavaa, mutta tietenkin jännittävää. Vieläköhän sitä osaa hieroa? Muistanko miten maksupääte toimii? Mikä oli sähköpostin salasana? Entäs kaikki muut uudet asiat, jotka ovat tulleet tässä vuoden aikana? Ja tietenkin myös se uusin mietintä – Pärjäänkö MINÄ työajan, kun joku muu vahtii lasta?? Lapsellahan on todennäköisesti kaikki vallan mainiosti, vaikka joku muu onkin hoitamassa kuin minä. Tietenkin näin alkuun työtunteja on todella vähän, joten eiköhän näistä uusista kuvioista ja tunnelmista selvitä! Onni yrittäjyydessä on se, että voi ottaa kevyemmän paluun arkeen.
Muista huolehtia itsestäsi
Vuoden aikana olen oppinut myös itse kantapään kautta sen, että pitäisi muistaa kiireisemmässäkin arjessa huolehtia venyttelyistä sekä hieronnoista! Suutarin lapsilla ei tiedetysti ole kenkiä, ja näin pääsi vähän nyt itselläkin käymään hierontojen kanssa. Muutaman kerran olenkin joutunut lainaamaan puolisolle varattua hieronta-aikaa, kun selkä on ollut niin jumissa, ettei sängystä ole meinannut päästä aamulla ylös. (Ja kyllä, puolisoni sentään käy säännöllisesti hieronnassa, ja hyvä että edes toinen meistä on sisäistänyt asian tärkeyden.)
Monesti olisi ollut huomattavasti mukavampi olo, jos olisi edes hieman venytellyt vaikka illalla ennen nukkumaan menoa, tai vauvan päiväunien aikana. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusia rutiineja!
Innolla jään odottamaan sekä uusien että vanhojen asiakkaiden näkemistä, ja kuulumisten vaihtoa!
Iloisin ja odottavin terveisin, Noora
- Kirjoittaja on yksi pääomistajista ketjussa, Noora astelee portaittain takaisin työelämän operatiiviseen toimintaan. Keväämmällä kerromme hallinnollisen puolen tehtävistä jotka Noora nappaa vastuualueekseen, mutta annetaan ensin hänen hoitaa ne tärkeimmät – eli asiakkaat jotka jo odottelevat häntä kovasti hoitohuoneeseen!