Asiakas-tuttu-tuntematon-ystävä-Asiakas?

Kiitos hyvästä hoidosta

Sain muutama kuukausi sitten viestin missä kiitettiin hyvästä hoidosta. Samalla kerrottiin että asiakkaani on menehtynyt. Tässä kohdassa sydämeni ei pompannut ulos rinnasta, kyseessä oli erittäin kunnioittavaan ikään ehtinyt herrasmies. Ainut mitä jäin suremaan oli se että erikoisen kevään takia en ollut nähnyt häntä moneen kuukauteen eristyksien takia ja olin monesti miettinyt miten hänellä menee kun ikää oli kertynyt. Mietin, näenkö häntä enää koskaan. No, en nähnyt koska aika meni meidän ohi. Odottelen että jos jokin päivä tapaan hänen nimensä hautausmaalla niin varmasti jään hetkeksi muistelemaan häntä siihen.

Elämää – sen enempää

Urallani olen jo “joutunut taikka päässyt” kirjaamaan monta kertaa hoitotietoihin ristin ja tiedon menehtynyt vuonna xxxx. Muistan kuinka ensi kerran sydämeni jäi hetkeksi paikalleen kun kuulin asiakkaan menehtyneen, se oli pysäyttävä hetki. Pitkäaikaissairas asiakas jolla riitti virtaa ja energiaa ja hymyä aina kun tavattiin, vaikka ikää oli ja vakavia sairauksiakin oli ollut taakkana jo vuosikymmeniä. Kerran hän ei tullutkaan. Odottelin, odotin ja mietin. Yritin soittaa mutta puhelin oli kiinni. Silloin tiesin sen, nyt hän oli mennyt. Vaikka olimme edellisen kerran nähneet pari viikkoa aiemmin ja hän oli tosi vireessä ja kalenteria täynnä kaikkea niin nyt kun hän ei tullut niin tiesin heti. Hänen aika oli tullut. Hän oli aina tullut ajoissa ja kiireettä. Meni viikko ja puhelin soi, asiakkaan tytär soitti ja kertoi äitinsä menehtyneen. Hän kyseli että ollaanhan sujut, eihän äidillä ollut jäänyt mitään “piikkiin” tms. Vastasin että ei todellakaan, se nainen piti huolen että asiat olivat aina järjestyksessä ja ajallaan, hänellä oli AINA tasaraha ja jokaisena uutena vuotena hän kysyi mikä on seuraavan vuoden taksa. Tuli hyvä mieli kun kuulin että hän oli lähtenyt nopeasti ja hymyillen.

Miten lähtijät valitaan?

Lähetin yrityksemme uutiskirjeen muutamia vuosia sitten yhden hoitolamme asiakkaille. Hetken päästä kolahti vastausviesti. “Isämme on menehtynyt auto-onnettomuudessa viime viikolla, ethän käytä tätä osoitetta enää” – kiitos. Sydän muljahti, totta- en ollutkaan nähnyt hetkeen häntä hoitolassa. Kauheaa, perheellinen ihminen joka vielä täysin työikäinen ja -kuntoinen. Hän oli kova pitämään itsestään huolta ja urheilemaan. Miten näin voi käydä??? Auto-onnettomuuksiin kuolee ihmisiä siellä jossain uutisissa, en halua että minun maailman parhaat asiakkaani menehtyvät näin!

Tämä on työtä ihmisten kanssa niin iloissa kuin surussakin, kerron myöhemmin syksyllä lisää tästä kirjokaaresta mutta haluan kertoa että vaikka kyseessä ei ole ystävä, tuttu, sukulainen niin meille asiakkaat ovat eläviä ihmisiä joita saatamme ajatella joskus myös ohimennen töiden välissä. On mukavaa että jotain kautta kuulee tiedon jos asiakas on menehtynyt että asia ei jää ilmaan. Itsestäni ei olisi vanhustyöhön vaikka käynkin hieromassa ikäihmisiä myös hoivakodeissa. Varmaan tirauttelisin joka päivä jossakin nurkassa, vaikka kyynel ei ihan pikkujutuista tulekaan nykyisin silmäkulmaan.

Tätä tekstiä kirjoittaessani eräs asikkaani on sairaalasssa isossa ja vaarallisessa operaatiossa -lähetän hänelle tsemppiajatuksia ja toiveen että kohtaamme vielä.

Pidetäänhän huolta toisistamme 🙂

• Liisa

Kirjoittaja on tehnyt asiakastyötä nyt hieronnan parissa 13 vuotta ja sinä aikana monista kymmenistä vakioasiakkaista on syntynyt pitkäaikaiset asiakassuhteet joita hän kunnioittaa ja kiittää asiakaskunnastaan joka päivä.