Kaksi harjoitetta hengityksen havainnointiin
Viime talven aikana kuulin tarinan osteopatian opettajaltani. Hän kertoi, että vuosien ajan hän on eri koulutusten yhteydessä kysynyt opettajiltaan aina saman kysymyksen, ”minkä hoitaisit, jos voisit hoitaa vain yhden paikan tai asian ”. Vastaus on ollut usein pallea.
Pallea on meidän päähengityslihaksemme. Sen supistuminen aiheuttaa sisäänhengityksen, sen rentoutuessa uloshengitämme. Sen kupolimainen rakenne erottaa rintaontelon vatsaontelosta. Sydän ja keuhkot lepäävät pallean päällä. Jos pallealihakseen tulee liikerajoitusta hengityksemme kapasiteetti pienenee, joudumme ottamaan enemmän käyttöön apuhengityslihaksiamme, selkärangan sisään-uloshengitys-syklissä kulkeva ojennus-koukistus liike pienenee, kylkiluiden hengityksen aikainen sangon kahvamainen ylös-alas-liike vaimenee, hengitystä moottorinaan käyttävä imunestekiertomme ei toimi niin optimaalisti jne. Pallea ja hengitys siis vaikuttavat moneen monituiseen asiaan sen lisäksi, että hengityksen päätehtävä on tuoda soluille happea.
Kun tulet hoitoon
Tänä keväänä huomasin usein, että on vaikea hengittää syvään. Hengitys nousi ylös ylimpiin kylkiluihin, hartiat nousivat jännittyneinä ylöspäin, pala nousi kurkkuun, rintalastan alla tuntui jähmeältä. Tuntui, että piti hengittää suun kautta, että sai tarpeeksi happea. Tiesin, että palleani on jumissa, stressasin. Myös apuhengityslihakseni huusivat, että hoidata meitä, anna meidän rentoutua.
Omista kokemuksistani käsin voinkin sanoa, että hoitoon tullessasi kannattaa mainitse hoitajalle, että hengityksesi on välillä pinnallista ja että et saa vedettyä syvään henkeä. Voimme aina käsitellä palleaasi ja tarkastella muita hengitykseen liittyvää lihaksistoa ja etsiä löytyykö niistä avainta hengitykseesi. Tämä kevät on ollut tosin erilainen. Hoitoon on ollut vaikeampi päästä, sinne on myös voinut olla pelottavaa tulla ja edelleen riskiryhmäläisiä kehotetaan välttämään esimerkiksi hierontaan tuloa. Eli mitä voit tässä tapauksessa tehdä, jos hengitys ei tunnu kulkevan ja tiedät, että sen taustalla ei ole mitään elimellistä tai patologista syytä vaan ennemminkin stressiä.
Ja mitäs sitten kun hoitoon ei pääsekään
Kerron seuraavaksi minkälaisia harjoituksia teen itse kotona. Kumpikaan näistä harjoituksista ei kohdistu suoraan palleaan, sen käsitteleminen itse on näet hieman hankalaa. Tämä ensimmäinen harjoitus on enemmänkin rauhallinen hengityksen havainnointi ja rentoutusharjoite.
Eli itselleen voi antaa kotitehtäväksi hengitellä, ei harjoitella hengitystä vaan ihan vain hengittää rauhassa esimerkiksi lattialla maaten polvet koukussa, kirja pään alla ja havaita missä oma hengitys kulkee. Meneekö se kaikkialle keuhkoihin, pullistuvatko kylkiluut joka suuntaan sisäänhengityksen mukana vai liikkuuko hengitys vain esimerkiksi rintakehän etuosassa, tai vain yläosassa? Keinuvatko vatsanpeitteet aallon lailla ylös ja alas hengityksen mukana vai menee vatsa vain kuopalle? Saanko syvään henkeä? Hengitänkö suun kautta? Tuleeko mieleeni siinä maatessa jokin minua vaivaava ajatus ja pidätän sen takia hengitystäni? Purenko hampaitani yhteen, kun hengitän? Jännitänkö leukaani? Ovatko kasvoni rennot ja ilma virtaa pehmeästi sieraimistani sisään ja ulos ilman pakottavaa työntöä. Anna kaikkien näiden havaintojen olla kehossasi, älä pakota hengitystäsi muuttumaan toisenlaiseksi mutta jos tunnet, että et tarvitse kyseistä jännitystä niin uloshengityksen yhteydessä anna painovoiman rentouttaa kehoasi alaspäin. Tämä harjoitus voi kestää muutamasti minuutista kymmeniin minuutteihin. Harjoituksen voi tehdä yhtä hyvin myös istuen mutta muista tällöin pitää selkäsi suorassa ja pää nätisti selkärangan jatkeena ylhäällä.
Käytän myös viikoittain seuraavanlaista harjoitetta. Tästä toisesta harjoituksesta voi tehdä kaikki osat tai tee niin kuin minä teen sängyssä nukkumaan mennessä, vain osat 1-3.
- Makaa lattialla jalat suorana tai koukussa. Kummassakin tapauksessa pidä huoli, että alaselkäsi alla on pieni kolo, johon mahdut työntämään kämmenesi, tällöin alaselkäsi luonnollinen kaari ei ole suoristunut lattiaa vasten.
- Laita takaraivosi alle 1,5-2 cm paksu kirja, tämä auttaa keskirintarankasi luonnollista takakaarta painumaan lattiaa vasten.
- Aseta kummatkin kämmenesi rennosti solisluidesi alapuolelle sormet rintalastaa kohden. Hengitä omalla tavallasi ja keskity havaitsemaan ja rentouttamaan käsiäsi. Miltä kädet tuntuvat rintakehääsi vasten? Tunne niiden mahdollinen paino, lämpö ja kuinka ne mahdollisesti liikkuvat hengityksesi mukana. Älä keskity hengitykseen vaan käsiin ja niiden kosketuspintaan rintakehälläsi. Anna hengityksesi kulkea niin kuin se on kulkeakseen, välillä syvempänä välillä pinnallisempana.
- Tämän jälkeen muuta käsien paikkaa rintakehän sivuille kylkiisi, suunnilleen rintojesi korkeudelle. Tässä asennossa kämmenen peukalo osoittaa selkäpuolelle lapaluuhun päin, kämmen on kyljen sivuja vasten ja sormet asettuvat rintojen sivuille/päälle. Tämä asento vaatii hieman liikkuvuutta sekä olkanivelestä että ranteista ja jos tämä ei ole sinulle mahdollista voit myös tehdä tämän puoli kerrallaan niin, että viet esim oikean käden kämmenen kiinni vasempaan kylkeen rinnan korkeudelle. Tällöin sormet osoittavat kohti lattiaa ja kämmen on rennosti kiinni kyljissä. Keskity myös tässä asennossa havaitsemaan kämmenen ja rintakehän muodostamaan kosketuspintaa ja hengittele rennosti ja itsellesi normaalisti.
- Viimeiseksi jos haluat voit tehdä vielä istuma-asennossa tehtävän osion. Istu rennosti sellaisessa asennossa, joka on sinulle itsellesi helpoin, mutta jossa pystyt pitämään selän suorana. Tee tässä asennossa harjoitus yksi puoli kerrallaan. Aseta oikean kätesi kämmenselkä oikean lapaluusi alle, itselläni peukalo on tällöin ylöspäin ja pikkurilli osoittaa kohti lattiaa. Keskity myös tässä asennossa kämmenen ja rintakehän luomaan kosketuspintaan ja hengitä.
- Jokainen näistä vaiheista voi kestää minuuteista kymmeniin minuutteihin. Itselleni näissä on ollut tärkeää se, että en ole koittanut muuttaa hengitystäsi, tehdä siitä mitenkään parempaa tai syvempää. Olen vain havainnoinut hengitystäni käden luoman kontakti pinnan alueella mutta antanut sen muuttua, jos se on ollut muuttuakseen.
Vinkkinä vielä, että käsien ensimmäisen asennon, kohta 3, voi myös korvata herne-, kaura- tai suolatyynyllä. Pussit antavat samanlaisen painontunteen minkä kädetkin luovat.
Itse olen oppinut tämän jälkimmäisen harjoitteen Satu Palokankaan opettamassa Kehityksellinen anatomia-koulutuksessa muutama vuosi sitten ja käyttänyt sitä siitä alkaen lähinnä omana kotihoitoharjoituksenani.
Lopuksi luettavaa kesälomalle
Hengitys on kompleksinen psykofyysis-anatominen kokonaisuus. Mitäpä se muuta voisi ollakaan sillä hengitys on elämän perusta.
Tämä teksti on tehty lähinnä omista henkilökohtaisista kokemuksistani mutta jos haluat tietoa hengityksen anatomiasta ja psykofyysisistä vaikutuksista voin suositella sinulle seuraavia kirjoja:
Minna Marttinen ym, Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena, Mediapinta 2010
Blandine Galais-Germain: Anatomy of breathing, EastlandPress 2006
Ihanaa happirikasta kesää kaikille ja muistathan hengittää <3
-Satu
Kirjoittaja työskentelee Helsingin hoitolassa koulutettuna hierojana ja opiskelee myös Osteopatiaa
Pari linkkivinkkiä myös:
www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutujalle/hengitykseen-liittyvät-ongelmat
Selkäkanava, palleahengityksestä apua selkäkipuun