Hierojan elämää
Aloitin työurani 18 vuotiaana, kun mutkien kautta päädyin kaupan alalle. Neljä viimeistä vuotta kymmenvuotisesta kaupan alan urastani toimin Prisman lihavastaavana. Työ oli hektistä, stressaavaa ja todella fyysisesti kuluttavaa. Monella työntekijällä oli erilaisia työstä johtuvia vaivoja itseni mukaan lukien. Minua rupesi kiinnostamaan, mitä asioille olisi mahdollista tehdä. Hierojan ammatti oli käynyt mielessäni aiemminkin, mutta silloin mietin fysioterapeutin koulutusta. Lopulta päätin kuitenkin opiskella hierojaksi, ja ajattelin, että se on hyvä pohja fysioterapeutin koulutukseen. Kun aloitin hierojan opinnot, tajusin miten paljon tykkään tästä työstä ja fysioterapeutti haaveet jäivät. Olen onnellisessa asemassa, sillä saan tehdä työtä, josta todella pidän, ja olen ylpeä omasta ammatistani.
Myös asiakaskohtaamiset olivat kaupassa nopeita ja kiireisiä. Halusin työn, jossa ehdin kunnolla keskittymään asiakkaaseen ja kuuntelemaan heidän tarpeitaan. Ajattelin myös, että haluan tuottaa ihmisille hyvää oloa sekä hetken pysähtymisen ja irtautumisen kiireisestä arjesta. Ja ihan parasta tässä työssä on se, että voin oikeasti auttaa ihmisiä. Tyytyväinen asiakas on se, mikä saa minut tekemään tätä työtä, ja se luo myös tarpeen oppia lisää koko ajan. Hieroja ei ole koskaan valmis. Aina voi kehittyä paremmaksi hoitajaksi, ja siksi hierojat käyvät vähintään yhden koulutuksen kerran vuodessa. Itse olen aloittamassa neulauskoulutusta (Dry Needling), josta olen todella innoissani. Uuden oppiminen on aina motivoivaa ja haluan kehittyä työssäni ja tulla entistä paremmaksi hierojaksi.
Päivittäin hoidan asiakkaita parhaaksi katsomallani tavalla. Hoidon alussa teemme asiakkaan kanssa yhdessä hoitosuunnitelman. Eli hierontaa, kinesioteippausta, venyttelyjä, kuivakuppausta, lämpö- ja kylmähoitoja. Hoidon muoto on asiakaskohtainen, ja riippuu siitä minkälaisia ongelmia mahdollinen vaiva aiheuttaa. Myös kotiin on hyvä antaa asiakkaille ohjeistusta, miten omaa kehoaan voi huoltaa itse. Venyttelyohjeita, keppijumppaa, kuminauhajumppaa, rullausta yms. Oma lempparini on keppijumppa. Koska teemme työtä käsillämme, niin lavat menevät hierojillakin jumiin. Liike on lääkettä, joten 15min keppijumppaa päivässä auttaa jo paljon ennaltaehkäisevästi. Olen aloittanut myös seinäkiipeilyn, joka on niska-hartiaseudulle todella hyvä liikuntamuoto. Kiipeily on todella kokonaisvaltainen liikuntamuoto. Siinä pääsee koko keho töihin aivoja myöten. Pidän myös tässä lajissa siitä, että jokainen kerta seinällä on erilainen, eikä tule jatkuvaa samaa toistuvaa liikettä. Kaikkein tärkeintä on löytää itselle sopiva liikuntamuoto, niin että liikkuminen tuntuu kivalta ja innostavalta, eikä väkisin puurtamiselta. Liikkumisen iloa kaikille!
– Heli